Käsikirja

Seuran toimintaperiaatteet

PEP:ssä lapsille ja nuorille pyritään tarjoamaan monipuolisia vaihtoehtoja liikkumiselle. Tavoitteina ovat lasten riittävä liikkuminen tarjoamalla kerho- ja harrastemahdollisuuksia sekä tavoitteellisessa kilpailutoiminnassa runsas ja monipuolinen lajiharjoittelu ja liikunta sekä ohjatusti että omalla ajalla. Lasten ja nuorten annetaan kuitenkin tehdä omat valintansa, koska pelaajapolkuja on monenlaisia.

Lasten motiivit liikkumiseen ovat erilaiset kuin aikuisten. Lapselle tärkeää on ilo, oppiminen, innostus ja turvallinen ilmapiiri. Aikuisia tarvitaan mahdollistamaan lasten liikkuminen ja toimimaan esimerkkinä. Aikuiset kannustavat, motivoivat ja opettavat taitoja, pääosin leikillisyyden kautta. Valmentaja opettaa tekniikan lisäksi kykyä iloita onnistumisesta ja taitojen kehittymisestä. Aikuisten, niin valmentajien kuin vanhempien, tehtävänä on luoda ilon kautta innostusta, joka synnyttää urheilijan identiteettiä ja liikunnallista elämäntapaa.

Terveellinen ruoka ja riittävä uni sekä säännöllinen liikunta muodostavat yhdessä perustan lapsen terveeseen kasvuun ja kehitykseen. Liikunta tukee lapsen ja nuoren kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä pohjustaa liikunnallista elämäntapaa pitkälle tulevaisuuteen. Harrastamalla liikuntaa fyysisen aktiivisuuden lisäksi kehittyy myös motoriikka ja tasapaino. Lisäksi sillä on positiivisia vaikutuksia oppimiseen ja mielentilaan. Lapsi innostuu liikunnasta, pelaamisesta ja harrastamisesta, koska se on kivaa. Tätä haluamme PEP:ssä vaalia.

Lapsen oikeudet urheilussa

PEP haluaa toiminnallaan tukea jokaisen lapsen oikeutta mielekkääseen, terveelliseen ja turvalliseen vapaa-aikaan, kuten liikuntaan, urheiluun ja harrastamiseen.

YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen (LOS) artiklan 31 (lapsen oikeus lepoon, leikkiin, vapaa-aikaan ja kulttuuriin) pohjalta on määritelty lapsen oikeudet urheilussa mm. seuraavasti:

Oikeus osallistua lahjakkuudesta riippumatta
Oikeus osallistua sillä tasolla, joka sopii omaan henkisen ja fyysisen kasvun vaiheeseen.
Oikeus aikuiseen ohjaajaan/valmentajaan.
Oikeus osallistumiseen turvallisessa ympäristössä.
Oikeus osallistua toiminnan suunnitteluun ja päättää omasta osallistumisesta.
Oikeus osallistumiseen lapsena, ei pienenä aikuisena.
Oikeus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin pyrkiä menestykseen.
Oikeus asianmukaisiin varusteisiin.
Oikeus tulla kohdelluksi kunnioituksella kaikkien toimintaan osallistuvien taholta.
Oikeus hauskuuteen urheilun parissa.

(Lähde: Suomen uimaliitto pisara.uimaliitto.fi/suomeksi/Esittely/Vanhemmalle/Tietoakilpailemisesta/tabid/3109/Default.aspx)

Lasten ja nuorten kehitysvaiheet

PEP huomioi kaikessa toiminnassa ja valmennuksessa sen, että jokainen lapsi kehittyy sekä fyysisesti että psyykkisesti omaa tahtiaan. Lapsi tarvitsee oikean kypsyystason oppiakseen ja osatakseen jonkin uuden taidon tai ominaisuuden. Alla lisää lapsen kehitysvaiheista, jotka otetaan huomioon PEP:n toiminnassa.

Lapsi eri ikävaiheissa

4–6-vuotias on jo monessa asiassa itsenäinen, mutta tarvitsee silti vielä usein vanhempien tukea. Vanhemmat voivat rohkaista lasta itsenäisyyteen, mutta monen tämän ikäisen voi olla haasteellista jäädä yksin esim. ohjattuun harrastukseen. Lapsi pitää yksinkertaisista sääntöleikeistä ja -peleistä, mutta häviäminen on vielä kovin vaikeaa. Lapsi vertaa omia taitojaan usein kavereihin. Liikunnallisesti lapsi alkaa olla entistä voimakkaampi ja taitavampi, joskus jopa uhkarohkea. 4-6-vuotias harjoittelee monia taitoja. Tunteita on vielä vaikea hallita ja neuvottelutaitoa vasta opetellaan.

6–7-vuotias on tunne-elämältään ailahtelevainen ja ristiriitainen sekä joustamattomampi ja ennakkoluulottomampi kuin aikaisemmin. 6-vuotias tarvitsee runsaasti kiitosta ja kannustusta, eikä kaipaa liikoja paineita. Häviäminen on vaikeaa. Lapsi nauttii yleensä ryhmässä toimimisesta ja kaverit ovat tärkeitä. Erilaiset sääntö- ja liikuntaleikit sekä pelit ovat mieluisia. 6–8 vuoden ikäinen kasvaa nopeasti pituutta, jonka vuoksi hän voi olla kömpelö ja levoton.

7–9-vuotias on usein seesteinen ja ihanteellisessa iässä oppimaan uutta. Kannustus ja onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä, mutta myös epäonnistumisia pitää jo opetella sietämään. Kaverit ovat yhä tärkeämpiä ja säännöt peleissä hyvin tarkkoja. Häviäminen on vielä vaikeaa, eikä yhteisymmärrystä aina löydy siitä, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei. Auktoriteetit ovat tärkeitä ja lasta motivoi miellyttämisenhalu. Lapsi on useimmiten tässä iässä liikunnallisesti taitava ja aktiivinen. Oppiminen on aiempaa helpompaa. Itsetunto vahvistuu taitojen oppimisesta ja onnistumisen kokemuksista.

9–12-vuotias on usein tasapainoinen ja kiinnostunut monista asioista. 8–10-vuotias kokee itsensä yhä vahvemmin erilliseksi yksilöksi, eikä koe enää niin suurta riippuvuutta aikuisen ohjauksesta. Kaverit ovat edelleen hyvin tärkeitä ja nyt alkaa muodostua rooleja. Omatunto ja omaa arvostelukykyä on jo kehittynyt, mikä saattaa aiheuttaa vanhojen tuttujen sääntöjen kritisointia ja tarvetta muuttaa niitä järkisyihin vedoten. Tässä iässä on hyvä olla herkkä lapsen sanallisille ja sanattomille viesteille. Tämä on aktiivinen ja touhukas vaihe, jolloin entistä monipuolisemmat urheilusuoritukset ovat mahdollisia. Samalla itsetunto vahvistuu onnistumisista.

12–15-vuotias lähestyy tai elää murrosikää ja sen tuomia muutoksia. Yhteistyö kavereiden ja aikuisten kanssa tuottaa iloa. Tässä iässä on tärkeää tuntea yhteenkuuluvuutta ryhmässä ja olla tarpeellinen. Ystävyyssuhteet ovat merkittäviä. Tärkeitä asioita leikin ja touhuamisen lisäksi ovat toisen tukeminen, luottamus ja lojaalius. Sääntöjen kyseenalaistaminen ja nokkeluuden korostaminen on yleistä. Esimurros- ja murrosiässä kypsytään vähitellen itsenäisyyteen ja etsitään itseään. Muutokset ovat nopeita ja tunteet ailahtelevat. Asioihin suhtaudutaan yleensä jyrkästi ja mustavalkoisesti. Fyysisen kasvun erot ovat tässä vaiheessa huimia. Nopeasti kasvava ja muuttuva keho ja sen hallinta vaikuttaa myös itsetuntoon. Liikkumisen taidot kehittyvät edelleen ja niitä arvostetaan. Tässä iässä on yleistä myös nopeat vaihtelut harrastuksissa, uusien lajien kokeilut ja lopettamiset.

15–18-vuotias on jo tasaantunut. Hän totuttelee muuttuneeseen itseensä ja etsii vielä identiteettiään. Vaikka nuori tarvitsee tilaa itsenäistyä, tarvitsee hän yhtä lailla aikuisen tukea ja aikaa. Moraaliajattelu kehittyy ja vastuunotto kasvaa. Ystävät ovat tärkeitä. Nuori viihtyy samoista asioista kiinnostuneiden seurassa, esim. lajiharrastuksen parissa. Joukkue on turvallinen ympäristö kokeilla rajoja, omaksua tietoja ja taitoja sekä ilmaista ja purkaa omia ajatuksia ja tunteita. Nuoren pitää jo saada tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kiihtyvä hormonitoiminta tarjoaa otollisen vaiheen kovempaan fyysiseen harjoitteluun, mikä osaltaan motivoi liikkumiseen.

Lähde: Lyhennelmä Mannerheimin Lastensuojeluliiton aineistosta www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/.

Fyysinen kehitys

Harjoittelun tulee tukea terveyttä ja hyvinvointia. Siksi valmentajan on hyvä olla selvillä eri-ikäisten fyysisen kehityksen herkkyysvaiheista ja rakentaa harjoittelu sen mukaiseksi. Ne ovat vaiheita, joissa kukin ominaisuus helpoiten kehittyy ja vakiintuu. Samalla tulee huomioida se, että biologisen kehittymisen aikataulu voi vaihdella saman ikäisillä yksilöittäin jopa vuosia. Biologinen ikä voi erota kalenteri-iästä jopa neljä vuotta. Kehityserot tasaantuvat tytöillä aikaisintaan 15-vuotiaina ja pojilla vasta 18-vuotiaina. Siitä huolimatta yhtä lailla hitaammin kehittyvät kuin nopean kasvun vaiheessa olevat tulisi pyrkiä pitämään lajin ja liikunnan parissa.

Lasten kasvussa on vaiheita, jolloin kuormituksen määrän ja laadun kanssa saa olla tarkkana. Luuston kasvu vaikuttaa kaikkien 5-20-vuotiaiden harjoitteluun. Kasvu keskittyy alle 12-vuotiailla jalkaterän ja käden alueelle, murrosikäisillä polven seudulle ja 17-vuotiailla lantioon ja selkään. Luusto lujittuu vasta muutama vuosi pituuskasvun loppumisesta. Tyypillisiä kasvuun liittyviä vaivoja etenkin kantapäissä, polvissa ja lonkissa esiintyy etenkin hieman ennen murrosikää ja murrosiän aikana. Myös liikunnan kokonaiskuormitus saattaa altistaa rasitusvammoille. Palautumiselle pitää olla riittävästi aikaa. Rasitusvammojen lisäksi tulee ehkäistä liikuntatapaturmien syntyä asianmukaisten toimintatavoilla ja varusteilla.

Lapsen hermosto kehittyy ensimmäisenä ollen valmis jotakuinkin 8-vuotiaana. Tuki- ja liikuntaelimet sekä sisäelimet kehittyvät seuraavaksi noin 14-vuotiaasta alkaen ja sukuelimet viimeisenä. Vasta noin 20-vuotiaana koko elinjärjestelmä on valmis.

Alla olevassa kaaviossa esitellään tarkemmin fyysisten ominaisuuksien painopistealueet eri ikävaiheissa, mutta täytyy muistaa, että yksilölliset erot voivat olla merkittäviäkin.

Taidot kehittyvät ikävuosina 1-6 pääosin yleistaitavuuden alueella eli kyvyssä hallita ja oppia lajitaitoja sekä hallita kehoa ja tasapainoa. 7-vuotiaasta eteenpäin on yleistaitavuuden vakiinnuttamisen ja lajitaitavuuden oppimisen aika. Lajitaitavuus pitää sisällään tekniikkaa, sen hyväksikäyttöä ja mukauttamista sekä uusien tekniikoiden oppimiskykyä.

Nopeus on hyvin perinnöllinen ominaisuus, jota voidaan kuitenkin kehittää murrosikään saakka. Voimaharjoittelun varsinainen aika on vasta murrosiässä. Sitä ennen keskitytään koordinaatioon, tekniikoiden opetteluun ja nopeusvoiman kehittämiseen, jotka edesauttavat monipuolisen lihashermotuksen syntyä, sekä lihaskuntoon ja aerobiseen jaksamiseen. On hyvä kehittää lihasvoimaa, koska se parantaa lihaksen palautumiskykyä, ehkäisee urheiluvammoilta ja luo pohjan myöhemmälle voimaharjoittelulle.

Jo varhain lapsen elimistö sopeutuu hyvin aerobiseen kuormitukseen. Kestävyyttä on hyvä harjoittaa, koska se luo pohjaa myöhemmälle harjoittelulle. Lapsi pystyy maksimaaliseen hapenottokykyyn kolme kertaa nopeammin kuin aikuinen. Kestävyystyyppinen liikunta on tärkeimpiä päivittäisen harjoittelun osa-alueita, kunhan toistot ovat lyhyempiä. Aerobista harjoittelua tulisi olla päivittäin 30-60 minuuttia. Sen sijaan lasta ei tulisi tietoisesti harjoittaa anaerobisesti nopeuskestävyysharjoittelussa, koska maitohappojen käsittelykyky on vielä vaillinainen. Lapsi kyllä kestää pelaamisessa syntyvät maitohapot, mutta osaksi harjoittelua se on hyvä ottaa vasta murrosiästä alkaen.

Liikkuvuuden harjoittelu voidaan aloittaa jo hyvin varhain niin, että maksimaalinen liikkuvuus saavutetaan noin 11-14-vuotiaana.

Lähde: Terve Urheilija -hanke osana Liikuntavammojen Valtakunnallista Ehkäisyohjelmaa (LiVE), www.terveurheilija.fi

Urheilu ja itsetunto

Kannustaminen ja kiitosten antaminen lapselle on tärkeää psyykkisen kehityksen ja sen kautta tulevan liikunnallisen kehityksen takia.

Kouluikäisille lapsille on luontaista kilpailla ja vertailla suorituksiaan. Silti aikuisten tulisi pidättäytyä liiasta vertailusta ja luoda sen sijaan kilpailukokemuksesta ja -tilanteesta ryhmää vahvistava korostamalla itse tehtävää. Näin lapsi oppii vertaamaan omaa suoritustaan aiempiin suorituksiinsa, eikä niinkään toisiin lapsiin. Innostava ja motivoiva kilpailu on urheilun ydintä, josta saadaan myös runsaasti positiivisia tunne-elämyksiä. Kunhan lapsi ei koe jatkuvasti turhautumista, ja lopeta lajia siksi, että voittoa painotetaan liiaksi. Tavoitteen tulee olla joku muu kuin tehdyt maalit, esimerkiksi itse pelin oppiminen ja kehittyminen. Myös se tuo onnistumisen kokemuksia ja vaikuttaa positiivisesta itsetuntoon. Verenmaku suussa suorittaminen ei palvele ketään, mutta hyvällä joukkuehengellä voidaan päästä pitkällekin. Hyvää ilmapiiriä haittaavia asioita pitää uskaltaa käsitellä ja luoda ryhmästä tasapainoinen niin, että kaikkia kuunnellaan.

Urheilun ja liikunnan tulisi olla lapselle mielekästä ja mukavaa yhdessäoloa. Yhteenkuuluvuus ja turvallisuuden tunne syntyy osaltaan siitä, miten hyvin lapsi tulee kuulluksi. Hänen on saatava päättää harrastuksistaan, mutta toisaalta juuri ympäristön tuki ja motivointi saa lapset jatkamaan lajinsa parissa. Usein urheiluharrastukset päättyvät murrosiässä, jos lasta ei tueta ja kannusteta tai osallistumiselle ei löydy uusia muotoja.

Lähde: Pelastakaa lapset -verkkolehti, www.pelastakaalapset.fi/media/pelastakaa-lapset-verkkolehti/toiveaiheet/urheilu-ja-itsetunto/

PEP:n valmennuksen arvoihin kuuluu kannustaminen, rohkaisu ja oikeanlainen palautteenanto. PEP kannustaa nuoria kouluttautumaan ohjaajiksi, pelinohjaajiksi ja tuomareiksi.